S/Y Nordwest V

Tyyppi: Guyline 355
Valmistettu: 1990 Tanskassa
Lippukunnalla: 1999-2016
Pituus: 10,60 m
Leveys: 3,50 m
Syväys: 2-1,5 m (nostoköli)
Maston korkeus: 16,9 m
Purje pinta-ala: 49-80 m2
Purjeet: Isopurje (35.6 m2), genoa (28.3 m2), fokka (18.5  m2) ja genaakeri
Moottori: Nanni Kubota N3.30 29hp
Muita varusteita: jääkaappi, kaasuliesi, meri-vhf.
8 hengen makuutilat ja katsastettu A2 luokan varustuksella.

Historia
Lippukunnan täyttäessä 45 vuotta vuonna 1996 esitti lippukunnanjohtaja Petri Lindström juhlapuheessaan uuden veneen hankkimista lippukunnan 50-vuotisjuhliin mennessä. Taustalla oli ajatus siitä että veneen käyttöikä lippukunnalla on reilut kymmenen vuotta. Partioaluksen vuotuiset käyttötunnit ovat moninkertaisia normaaliin huvialukseen verrattuna ja näin kuluminenkin on kovempaa. Projektille hyvän avauksen antoi kirkkoherra Pentti Vanhalukkarla, joka lahjoitti 60- vuotislahjaksi saamastaan rahastosta pesämunan lippukunnan uuden aluksen hankkimiseksi.

Kun Nordwest III myytiin kesän 1998 lopussa, alkoi varsinainen projekti uuden veneen hankkimiseksi. Projektia vetämään nimettiin työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi veneen kippari Tero Valtonen ja sihteerinä lippukunnanjohtaja Petri Lindström. Työryhmä käytti apunaan vanhoja lippukunnan veneen kippareita sekä lippukunnan toimivaa johtajistoa. Projektin tehtävänä oli hankkia uuteen veneeseen riittävä rahoitus sekä etsiä tarkoitukseen sopiva purjevene. Veneelle annettiin kriteereiksi alle 10 vuoden ikä ja Nordwest III:sta toimivammat sisätilat.

Useat yritykset lähtivät mukaan veneprojektiin. Osa hankki oman laatan puutauluihin, jotka olivat nähtävillä veneen kajuutassa ja on nyt sijoitettu kolon seinälle. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui löytää ikävaatimukset täyttävä alus, jonka hinta oli hankintabudjetin rajoissa. Lama oli vienyt aikanaan suurimman osan 1990-luvun alkupuolen veneistä muualle Eurooppaan. Yli vuoden etsinnän jälkeen löytyi Helsingistä Guyline 355 tyyppinen alus. Kaupankäynti venyi pitkälle syksyyn, josta aiheutui riski ettei alusta saada noudettua oikukkaiden syyssäiden takia talvisäilöön Raisioon. Veneen ensimmäinen purjehduskausi kesti kolme vuorokautta, jonka aikana vene liikkui ennätykselliset 168 merimailia ja jonka aikana veneen ensimmäinen nopeusennätys 9.1 solmua saatiin aikaiseksi itätuulessa (kalibroimaton loki). Kun veneeseen asennettiin karttaplotteri kesäksi 2010, niin sen antamissa nopeusmittauksissa 9 solmun raja on ylitetty muutamaan otteeseen 2010-luvulla.

Uudessa veneessä oli totuttua guymäistä suunnittelua ja toisaalta Nordwest II:sta tuttua prototyyppimäisyyttä. Maailmassa on valmistettu vain yksi kappale Guyline 355 aluksia vuoden 1990 venenäyttelyyn. Internetissä löytyy artikkeli, jossa viitataan toiseenkin saman mallin veneeseen, mutta todennäköisesti tuo toinen purjevene on Ridas 35 tyyppinen. Vene on 10,60 metriä pitkiä ja leveyttä on 3,50 metriä. Hydraulisesta nostokölistä johtuen syväystä pystytään vaihtelemaan 2 metristä 1,5 metriin. Maston huippukohta ylettyy 16,9 metriin merenpinnasta. Veneessä on hyvät tilat kahdeksalle purjehtijalle. Alun perin veneessä oli rullagenoa, joka vaihdettiin keulastaagiin ja genoaan. Purjevarustukseen kuului aikaisemmista veneistä poiketen spinaakkerin tilalla genaakkeri.

Veneen kastetilaisuus oli Kesärannassa lauantaina 13.5.2000, jolloin paikalle oli tullut kutsuttuna lippukunnan jäseniä perheineen, entisten koulutusalusten kippareita sekä projektin tukijoita. Veneen kastoi lippukunnan perinteen mukaisesti lippukunnan rahastonhoitaja Pirkko Piskonen.

Purjehdukset
Ensimmäisenä täytenä purjehduskesänä käännettiin lippukunnan aluksessa esille uusi karttalehti ja kesän pitkä purjehdus ulottui Viron länsisaaristoon. Viikon reissun aikana kierrettiin Vormsin saari. Toisena kesänä veneen lokikirjaan saatiin pakolliset merkinnät Ahvenanmaan kierrosta.

Kesällä 2002 vene liikkui yhtäjaksoisesti kolme viikkoa. Kun vene ensin saatiin Hankoon, niin sen jälkeen vene toimi koulutusaluksena Satahanka-leirillä. Leirin jälkeen kirjattiin lokikirjaan itäisimmäksi paikaksi, missä lippukunnan aluksella on käyty, Hamina.

Kesän 2004 purjehduskausi aloitettiin koulujen päätösviikonloppuna 24 tunnin yöpurjehduksella, jonka aikana purjehdittiin 100 mpk. Kesäleirillä 2005 keskityttiin päiväpurjehduksilla samaan leiriläisille veneen suoritusjärjestelmän alin taso pilssihiirestä gastiksi suoritettua.

Purjehduskaudella 2006 kaiveltiin taas uusia merikortteja kun pariviikkoinen pitkäpurjehdus suuntasi kohti Satakuntaa. Raumalla kääntymisen jälkeen päädyttiin Utöön kautta kotisatamaan. Kesän aikana yli puolet lippukunnan jäsenistä kävivät purjehtimassa ainakin yhden reissun.

Seuraavana purjehduskautena peräsimen läpiviennin uudelleenlaminointi myöhästytti veneen laskun juhannusviikolle. Siitä huolimatta vene oli hyvässä kunnossa voittaen ensimmäisen kerran Raision veneseuran perinteisen Virutholmin -kierto purjehduskisan. Koska vene oli one-off, niin sille ei koskaan ole laskettu kilpapurjehduksessa käytettävää tasoituskerrointa, LYS-lukua. Veneseuran kisojen tuloksista arvioituna veneen LYS oli n. 1,12 genaakkerilla varustettuna. Kevyellä kelillä sillä ei voittoon yltänyt ja kovemmalla kelillä se oli kilpailukykyinen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana haasteina oli löytää kesästä sopiva ajankohta että veneellä olisi saatu järjestettyä pidempi matkapurjehdus. Tähän ratkaisuna käytettiin aikaisempien vuosien tapaan purjehdusten nivomista leireihin kuten Satahanka XII Kustavissa tai kesäleiri Purjehduskärpänen 2015 Ajolanrannassa. Toinen käytetty konsepti oli purjehduksen pilkkominen 2-4 päivän legeihin, joka mahdollisti kippariston ja miehistön vaihdot esimerkiksi Uudessakaupungissa, Maarianhaminassa, Korppoossa tai Hangossa. Näiden purjehdusten aikana käytiin läpi saaristomeren merikorttisarjan reuna-alueita, mutta veneen purjehdusaluetta ei saatu näillä matkapurjehduksilla laajennettua.

Viimeinen purjehdus oli Hahdenniemestä Maarianhaminan itäsatamaan touko-kesäkuun vaihteessa 2016. Vene purjehdittiin sinne uutta ruotsalaista omistajaa varten, joka jatkoi matkaa kohti Tukholmaa. Tämä oli ainoa reissu, josta piti palata ilman venettä kotisatamaan. Nordwest IV:n kanssa purjehdittiin yli 16000 merimailia eli keskimääriin 1000 merimailia purjehduskaudessa.

Huolto
Elokuussa 2000 masto kaatui Airistolla veneen päälle keulastaagin petettyä. Onneksemme vain vene kärsi vahinkoja ja miehistö selvisi pelkällä säikähdyksellä tapahtuneesta. Syynä oli keulavantin kiinnityslevyssä olleen hitsaussauman pettäminen. Jatkossa huomattiin että juuri keulavantin kiinnityksen takia veneeseen ei sovellu rullagenoa ja rullakoneisto poistettiin kokonaan käytöstä. Keulavanttikin on edelleen kiinni saman kiinnityslevyn takana, mutta siihen tehtiin 400% tukevampi uloke, joka ei pääse liikkumaan, kuten edeltäjänsä.Tähän mennessä pahin haveri lip­pukunnan koulutusaluk­sella sattui kesäkuussa 2010, kun kovassa kelissä vene broutsasi sillä seurauksella, että puomi osui ruoriin ja aikuista ruorimiestä päähän. Tilanteesta selvittiin onneksi lentoreissulla Super Pumalla sairaalaan ja kalustovaurioilla.Koska vene liikkuu vuodessa yli 1000 mpk ja reissussa voi olla mukana 8 henkeä, niin vene tarvitsee huolenpitoa enemmän kuin perinteinen yhden perheen käytössä oleva matkapursi. Normaalin myrkkymaalauksen, vahauksen, öljyjen vaihtojen yms. lisäksi veneeseen onkin tehty myös isoja perusteellisempia korjauksia ja muutostöitä.

Isoja muutostöitä on ollut sähköjärjestelmän uusiminen 2009 ja viimeisimpänä vanhan Yanmar -moottorin korvaaminen uudella Nanni Kubota -moottorilla keväällä 2012. Veneen turvallisuusvarustuksiin tehtiin paljonkin hankintoja kuten pelastuslautta, elämänlangat kannelle, hätäpinna ja sen kiinnitysjärjestelmä sekä karttaplotteri. Myös teknisiä muutoksia tehtiin kuten keulastaagin kiinnitys, rustirautojen kansikiinnitys, lisäpolttoainetankki, maston alaosan kiinnityskelkka, potkuriakselin tukirakenne ja septitankin tyhjennysläpivienti.

Tyyppi : GUY 33
Valmistettu : 1980 Paraisilla
Lippukunnalla : 1987 – 1998
Pituus : 10.2 m
Leveys : 2,92 m
Syväys : 1,80 m
Purje pinta-ala : 51 m3
Moottori : Volvo Penta MD5B 7,5 hv
Muita varusteita : jääkaappi, kaasuliesi, meri-vhf ja NMT-puhelin.
Nukkumapaikat 6:lle hengelle ja katsastettu A1 luokan mukaisella varustuksella.

Nordwest III:n historia

Lippukunnan jäsenmäärä vakiintui 1980-luvulla nykyisiin uomiinsa. Samoin havaittiin hankitun veneen kokoluokan olevan suurin piirtein oikea. Tarkoitus oli että alus olisi kahden pätevän henkilön hallittavissa ja loput miehistöstä voi olla koulutettavia. Aika ja meripeninkulmat söivät alusta, jonka heikoimmaksi lenkiksi osoittautui aina pätkivä Wickström W-2 apumoottori. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Norwest II:n kippari Esa Heikkilä siirtyi sivuun ja partioaluksen päälliköksi valittiin Matti Roine syksyllä 1986. Näihin aikoihin todettiin silloisen koulutusaluksen olevan suuren peruskorjauksen tarpeessa. Alukseen olisi pitänyt uusia moottori, juokseva riki (=mastossa oleva köysistö, muun muassa purjeiden nostimet), purjeita ja muuta pienempää. Tämä kaikki olisi tullut maksamaan niin paljon, että päätettiin myydä vanha vene pois sekä etsiä tilalle uudempi ja ehompi purjealus. Lippukunnan johtajaneuvosto ja Raision Seurakunnan talousjohtaja siunasivat suunnitelman.

Nordwest II:n myynti-ilmoitus laitettiin Helsingin venenäyttelyn ilmoitustaululle sillä seurauksella, että eräs helsinkiläinen opettaja otti yhteyttä ja osti veneen. Nordwest II purjehdittiin Helsinkiin keväällä 1986. Kesän 1986 lippukunta oli ilman venettä, mutta pinnan alla kävi kuumeinen pyörinä uuden aluksen löytämiseksi sekä rahoituksen järjestämiseksi. Ensimmäiseksi tehtiin syksyllä hankintaesitys LA-35 tyyppisestä purjeveneestä. Vene oli omatekoinen ja se oli maannut laiturissa jo jonkin aikaa. Vaikka LA-35 oli hieman homeinenkin, niin hankinta- ja kunnostuskustannusten oletettiin pysyvän kohtuullisina. Veneen omistaja ei kuitenkaan lämmennyt tarjouksesta.

Vene-ehdokkaita oli useita kuten Esperanza 35 ja Colin Archer. Kuitenkin silloisiin sisätila-, rahoitus- ja purjehdusominaisuus-vaatimuksiin vastasi parhaiten Guy 33 tyyppinen purjevene, joita käytiin katsomassa muutamia. Guy 33 on suunniteltu hieman kilpavenetyyppiseksi ja sopi lippukunnan koulutuskäyttöön laajan purjevalikoimansakin vuoksi. Alus oli sisätiloiltaan hieman edeltäjäänsä pienempi, mutta ihastusta aiheutti tiski/uimaperä, joka kynti suoraan meressä. Keväällä 1987 löydettiin Nordwest III:n nimeä kantamaan alus Piikkiön Harvaluodon lossirannasta pressujen alta.

Vene kirjattiin Suomen Partiolaisten alusrekisteriin numerolla 413. Veneen purjenumero oli L-1871 ja purjepinta-ala oli 51 neliömetriä ilman 64 neliömetrin spinaakkeria. Vene oli 30 senttiä edeltäjäänsä lyhyempi ja 52 senttiä leveämpi. Syväystä oli tullut 10 senttiä enemmän ja uppoumasta oli hävinnyt 0,2 tonnia. Veneen oli suunnitellut Guy Lönngren ja se oli tehty 1980 Paraisilla. Uutta varustuksessa oli vesi WC sisätiloissa.

Nordwest III haettiin edelliseltä omistajalta Erkki Nymanilta Raisionlahdelle kesän kynnyksellä 1987. Veneellä osallistuttiin samana kesänä Rauman Satahanka-leirille. Veneen kastetilaisuus pidettiin 27. syyskuuta Talviaikaan tasatahtia -leirin yhteydessä Merimaskun osuuskaupan laiturissa. Veneen kummina toimi rahastonhoitaja Arja Mäkinen. Kummilta veneeseen saatiin teräskattila ja Rymättylän Märssyvahdeilta Turunmaan saariston merikorttisarja.

Seuraavina vuosina aluksella purjehdittiin enemmän kuin koskaan ennen lippukunnan historiassa. Vuonna 1988 ylittyi ensimmäisen kerran 2500 merimailin raja. Kesällä 1989 vene oli käytännössä liikkeellä yhtäjaksoisesti 27 purjehdusvuorokautta. Partiosukupolvi oli vaihtunut Nordwest II:n ajoista, joten purjehdukset suuntautuivat jo tutuille merialueille. Veneellä kierrettiin Saaristomerta ja Ahvenanmaata ristiin rastiin Ruotsin rannikkoa unohtamatta. Käytännössä venettä käytti kaksi partiosukupolvea, joten purjehdusalue oli pienempi kuin Nordwest II:lla.

Ajan hengen mukaan LA-radiokalusto korvaantui ensin VHF-puhelimella ja vuonna 1990 hankittiin alukseen NMT-puhelin parantamaan turvallisuutta. NMT-puhelin kulki mukana myös muilla leireillä ja joulupukkipäivystys hoidettiin sen avulla. Aluksen talvisäilytyskin helpottui kun paikka löytyi Hahdenniemen venesatamasta. Veneeseen hankittiin uusi purjekerta kesäksi 1989 ja seuraavana vuonna tehtiin koneelle remontti. Moottoriremonttiin saatiin tukea Lionsseilta.

Vuosi 1993 meni purjehduksellisesti poskelleen, kun perävetolaitteen läpiviennin vuotoa ei saatu paikallistettua ja Nordwest jouduttiin nostamaan ylös korjauksia varten. Kaikkein noloimpaan tilanteeseen joutui Ville, joka veneenohjaajakurssin käytännönosalla joutui selittelemään itselleenkin tuntematonta syytä miksi s/y Nordwest III ei ollut saapunut koulutusalukseksi Heinänokkaan. Jostain syystä kurssin kouluttajaksi lupautuneet olivat unohtaneet tiedottaa tapahtuneesta kurssin johtajalle.

Tyyppi : Botnia 6
Valmistettu : 1972-1974 Raumalla
Lippukunnalla : 1978 – 1986
Pituus : 10,5 m
Leveys : 2,4 m
Syväys : 1,7 m
Purje pinta-ala : 40m3
Moottori : Wicström W2 12 hv
Vene oli rekisteröity avomerikäyttöön 8:lle henkilölle ja
saaristokäyttöön 12 henkilölle.

Nordwest II:n historia

Kun lippukunnan toiminta vilkastui ja jäsenmäärä lähti kasvuun 1970-luvulla esitettiin lippukunnan ideariihessä 10.10.1973 ajatus suuremman ja mahdollisesti eri tyyppisen veneen hankinnasta. Syitä veneen vaihtamiseen oli useita. Haluttiin löytää nykynuorisoon vetoava toimintamuoto, jota kautta lippukunnan toiminta vilkastuisi ja saataisiin uusi toimintapaikka. Vanhaan veneeseen ei mahtunut kaikki halukkaat mukaan. Koska leirikuljetukset Palvaan oli hoidettava itse, niin tarvittiin vene, jonka kuljetuskapasiteetti olisi isompi. Keskustelut tulevan veneen loppurahoituksesta käynnistettiin kokouksen jälkeen seurakunnan kanssa.

Kun aika kulki eteenpäin totesi lippukunnan johtajisto 5.10.1975 Raimon päivän venekeskustelussa että nykyinen vene on liian pieni ja sen purjehduskelpoisena pitäminen tulee yhä kalliimmaksi. Uuden veneen hankkimiseksi järjestettiin räiskäleralleja sekä myytiin itse tehtyjä joulupostikortteja ja valumattomia kynttilöitä.

Jo vuonna 1969 oli ehdotettu optimistijollien hankkimista lippukunnan nuoremman väen harjoittelukäyttöön. Vuonna 1984 oli tarkoitus järjestää Jolla-84 projekti vastaavanlaisten koulutusveneiden hankkimiseksi. Suurin este niiden hankkimiseksi on ollut sopivan lähellä olevan säilytyspaikan puute. Vuonna 1977 Veko valoi lasikuidusta Jokken avulla jollan, joka oli hieman venytetty malli optimistijollasta. Muotti oli saatu lainaksi Turun kaupungin nuorisotoimelta. Tarkoitus oli tehdä muutaman veneen laivue lähinnä nuorempien purjehdusinnostuksen nostamiseksi ja tietenkin purjehduskoulutusta varten. Veneitä oli tarkoitus käyttää Viherlahdessa viikonloppuleireillä ja ne oli tarkoitus viedä kesäleirien käyttöön, joita tuohon aikaan järjestettiin Palvassa. S/y Pelikaanin purjehdusominaisuudet eivät olleet loistavat ja tuotantosarja jäi yhteen veneeseen. Seurakunta korjasi Pelikaanin takilaksi 1980-luvun puolivälissä Terhisail 375:n takilan, jolloin purjehdusominaisuudet huononivat entisestään.

Uuden Nordwestin etsintä keskittyi enemmänkin 12-14 metrisiin moottorialuksiin kuten troolareihin ja hinaajiin. Päällimmäisenä tavoitteena oli löytää alus johon mahtuisi huomattavasti enemmän Jokikylän Poikia. Veneen teettämisestä luovuttiin heti aluksi, koska se olisi ollut kallein vaihtoehto. Loppukaronkassa 25.5.1977 käytiin yleistä ja osittain kypsymätöntä keskustelua uudesta aluksesta. Yhtenä ideana oli hakea troolari Englannista. Tällaisen projektin hinta-arvio oli 40000 markkaa. Vertailukohtana käytettiin troolaria m/s Äran.

Hankinnan loppuvaiheessa esitettiin kysymys siitä mihin partioalusta tarvitaan. Koska kysymyksen vastaus on koulutus, niin todettiin että ratkaiseva kriteeri hankinnassa on aluksen soveltuvuus meripartio-ohjelman toteuttamiseen eikä kannelle mahtuvien henkilöiden lukumäärä.

Kirkkoneuvoston kokouksessa 10.1.1978 päätettiin yksimielisesti ehdottaa kirkkovaltuustolle että Raision Seurakunta antaisi partiolippukunta Jokikylän Pojille korotonta lainaa enintään 35 000 markkaa seitsemäksi vuodeksi 5000 markan vuotuisella lyhennyksellä. Ensimmäinen lyhennyserä olisi vuonna 1979. Samalla päätettiin että taloudellisen jaoston puheenjohtaja Matti Aakula ja talouspäällikkö Tapio Kössi allekirjoittaisivat kauppakirjan. Vanha s/y Nord-west myytiin samaisena keväänä Turkuun laivaston yliluutnantti Farinille 10 500 markan hintaan.

Loppujen lopuksi keväällä 1978 löytyi TPS:n telakalta Botnia 6 tyyppinen avomeripursi, joka oli rakennettu Raumalla 1972-74. Veneen omistaja professori Martti Pulkkinen oli vaihtamassa isompaan alukseen. Matti Pullin piirtämän Botnia 6 tyypin esikuvana pidetään American 6 tyypin aluksia. Koska alus oli toinen valmistettu Botnia 6 tyyppinen alus, oli köliin valettu varmuuden vuoksi hieman enemmän lyijyä. Aluksen uppouma oli 3,7 tonnia ja kölipaino oli 1,7 tonnia.

Aluksessa oli täydellinen avomerivarustus pelastuslauttaa myöten. Uutta oli myös 2-liekkinen spriikeitin ja makeavesisäiliö. Kun veneen päällikkönä toiminut lippukunnanjohtaja esitteli alusta vanhempainneuvostolle, niin hän muisti mainita veneen turvallisuusvarusteista kallistuskulmamittarin vaikkakaan sen hienous ei ollut hänellekään vielä selvinnyt.

Nordwest II:lla oli pituutta 10,50 metriä, leveyttä 2,40 metriä ja syväystä 1,7 metriä. Purjepinta-ala oli 40 neliömetriä ja spinaakkerin pinta-ala oli 50 neliömetriä. Alus oli kooltaan Raisionlahden suurimpia purjealuksia. Voitiin puhua nähtävyydestä kun Husosen lavettiauto siirsi alusta talvitelakointipaikan ja Hahdenniemen sataman välillä. Nordwestissä oli aluksi ruoriohjaus. Ohjauksen välityksessä olleet rattaat olivat muovia eivätkä kestäneet käyttöä. Tilalle vaihdettiin Chevroletin ohjaussimpukka, mutta se välitti ohjauksen väärin päin eli kun ruoria käänsi oikealle niin vene kääntyi vasemmalle. Ruori poistettiin seuraavana kesänä ja tilalle tuli pinnaohjaus. Samalla peräsin siirrettiin kölin takaa lähemmäsn perää, jolloin saatiin veneen yliohjautuvuus korjattua.

Veneen moottorina toimi Wickström W-2. Sen toiminnan luonnetta kuvaa seuraava tarina. Äitikerho oli kutsuttu iltapurjehdukselle. Kipparina toimi Euge, joka yritti kolme kertaa saada moottorin käynnistettyä siinä onnistumatta. Sen takia piti laiturista lähteä työntövoimalla. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen Hahdenniemen mutaan juuttunut alus oli liikkunut viisi metriä. Miehistö heitteli purjeisiin viisipennisiä ja taikoivat 15 metriä itätuulta. Äitikerholaiset laskivat päässään montakohan jäätelöä mereen päätyneillä kolikoilla olisi saanut. Onneksi Siura järjesti veneelle hinausapua ja Nordwest saatiin merivirtojen huomaan. Onneksi alkoi pikku hiljaa myös tuulla, jotta äitikerholaiset näkivät Viking Linen m/s Rosellan hieman lähempää. Pelko tuulen loppumisesta ajoi aluksen takaisin rantaan.

Uuden veneen myötä aluksen purjehdusalue laajeni. Ensimmäisenä kesänä käytiin jo Ruotsin rannikolla Grisslehamnissa. Seuraavana vuonna purjehdusalue ulottui Kotkaan saakka ja vuonna 1981 käytiin Visbyssä sekä toisella reissulla Vaasassa ja Skagshamnissa. Kesällä 1980 pitkä reissu kesti 20 vuorokautta ja sille osallistui 15 eri henkilöä. Matkan aikana edettiin 850 mpk. Veneen ylläpitoa rahoitettiin muun muassa järjestämällä suosittuja partiopäivällisiä.

Vuonna 1980 saatiin opettaja Turjansalolta lahjoituksena Lightning kevytvene. Venettä säilytettiin Navetan vintillä. Vene oli siinä kunnossa ettei sitä voinut ottaa käyttöön ilman perusteellista kunnostusta. Vene odotti vintillä kolme talvea, kunnes lippukunta joutui toteamaan ettei veneen kunnostus lippukunnan käyttöön ole taloudellisesti järkevää. Tästä syystä vene lahjoitettiin edelleen Risto Talvisen veljenpojalle syksyllä 1983.

Tyyppi : Folkkari
Valmistettu : 1946, Silversundsvarvet Helsinki
Lippukunnalla : 1964-1978
Pituus : 7,64 m / 25 ft
Vesilinjan pituus : 6,00 m
Leveys : 2,20 m
Syväys : 1,2 m
Uppouma : 2,15 tn
Purje pinta-ala : 24 m2
Moottori : Ei
Ohjaajatodistusvaatimus : S (Saaristomeri)

Nord-westin historia

Ensimmäinen purjevene hankittiin keväällä 1964. Raision seurakunnan kirkkovaltuusto 27.12.1963 tehdyllä päätöksellä myönsi seuraavalle vuodelle määrärahan purjeveneen hankintaan. Määräraha myönnettiin budjettikäsittelyn jälkeen kirkkoherra Veli Heimosen myötävaikutuksella. Määräraha asetettiin siten että jos sopivaa venettä ei vuonna 1964 olisi löytynyt, olisi siirtomääräraha ollut käytettävissä edelleen seuraavana vuonna.

Partiojohtajat Rainer Pentti, Matti Suominen ja Keijo Kujanpää saivat tehtäväkseen hankinnan toteuttamisen. Tavoitteeksi asetettiin keväällä suurempi matkapurjevene tai entinen kalastajavene, johon mahtuisi ainakin 6 poikaa. Eräänä vaihtoehtona mietittiin Boren pelastusveneestä rikattavaa alusta. Esimerkkinä sille oli Puhurin Poikien Pyhämaalaisesta kalastusveneestä tehty s/y Kokko. Ajatuksesta luovuttiin suuren työmäärän (köli, kansirakenne, takila) ja epämääräisen lopputuloksen takia.

Miehet kävivät usein Hirvensalon telakalla katselemassa veneitä. Telakan omistajan vihjeen perusteella löytyi venetelakalta myytävänä kansanvene s/y Nord-west. Veneen omistaja hankolainen johtaja Kurt Wasström laski myyntihintaa 5000 markasta 3000 markkaan kuultuaan veneen tulevan partiolaisten koulutuskäyttöön. Hän oli itsekin entinen partiopoika.

Ensimmäisessä Nord-westissä oli kahdet puuvillapurjeet sekä spinaakkeri. Ilman spinaakkeria purjepinta-ala oli 24 neliömetriä . Puuvillapurjeiden kestoksi arvioitiin 6 beaufordia. Muita varusteita olivat pelastuskorkkiliivit, radiopuhelin ja kompassi. Veneen rekisterinumero oli L 24 ja se oli valmistettu vuonna 1946. Vene makasi hieman vasemmalle kallistuneena, koska sen toinen kylki oli viitisen senttiä pitempi kuin toinen. Tästä syystä alusta ei oltu hyväksytty kansanvenerekisteriin. Veneen viralliset mitat olivat: pituus 7.64 metriä , vesilinjan pituus 6.00 metriä, leveys 2.10 metriä, syväys 1.20 metriä. Köliin oli valettu rautaa 1000 kg ja veneen uppoumaksi merkittiin 2.15 tonnia. Rakennusvaiheessa kansirakenteessa oli käytetty galvanoituja nauloja, jotka ajan kuluessa ruostuivat.

Vene kunnostettiin heti vesillelaskukuntoon ja purjehdittiin kotisatamaan Raision Hahdenniemeen. Etukäteen oli venettä varten hankittu sinne oma poiju. Hahdenniemen vihkitilaisuus kaupungin leirintä- ja virkistysalueeksi pidettiin elokuussa 1964. Kansanveneenä s/y Nord-west soveltui saaristomerelle ja pisimmät matkat tehtiin Maarianhaminaan. Ensimmäisenä vuonna pisin matka ulottui Nauvoon ja muuten purjehdittiin Airistolla sekä Luonnonmaan ympäri. Vene kiinnosti poikia sillä ensimmäisenä purjehduskautena kaikki lippukunnan viisi vartiota ja vanhempainneuvosto osallistuivat purjehduksille.

Veneen suurin kertapurjehdusmiehistö oli 1+7 ja pienin 1+2. Vaatimuksena purjehdukselle pääsemiseksi oli meripartiolaisen kolmannen luokan suoritus. Riittävän päteviä miehistön jäseniä oli lippukunnassa kaksitoista. Muutamalla lippukunnanjohtajalla oli jonkin verran kokemusta purjehduksesta omien purjeveneittensä kautta. Lisäksi luutnantti Hannuniemi oli talvisin antanut meripartio-osastolle merenkulkukoulutusta. Veneen päälliköltä vaadittiin pätevyys saaristomerelle.

Suomen partiopoikajärjestön alusrekisteriin alus merkittiin numerolla 126. Tuohon aikaan alueen lippukunnilla oli käytössä viisi omaa purjevenettä ja kymmenkunta omaa moottorialusta. Turun Partiosissit olivat hankkineet s/y Merisissin 1950, Puhurin Pojilla oli s/y Meriakka, nykyisin maapartiotoimintaan keskittyneillä Salon leiriveikoilla oli s/y Saaristo ja Kuusiston Linnanyrjänät olivat hankkineet vuonna 1964 käyttöönsä pienen purjeveneen.

Vuonna 1965 veneeseen hankittiin kumivene. Vasta kesäksi 1975 veneeseen hankittiin oma perämoottori. Sitä ennen oli pitemmillä matkoilla ollut lainassa perämoottoreita, jotka kiinnitettiin Tomin tekemään rautakehikkoon. Kehikko oli ensimmäisen kerran käytössä elokuussa 1965 matkapurjehduksella Maarianhaminaan. Mukana olivat kaikki piirin veneenohjaajakurssin käyneet Merisudet ja laidat vain pullistelivat kahdeksan matkustajan voimasta.

Kesäksi 1969 johtajaneuvosto päätti hankkia veneeseen uudet purjeet kuluneiden isopurjeen ja fokan tilalle. Vanhempi fokka leikattiin pienemmäksi. Samassa yhteydessä keskusteltiin lippukunnan toiminnan siirtämisestä meripartiotoimintaan tulevaisuudessa kokonaan. Lippukunnassa oli pienessä toiminnan lamassa huomattu että jos venettä ei olisi, niin johtajia olisi vielä vähemmän. Toisaalta vartioikäiset kokivat että venetoimintaan käytettiin iso osa määrärahoista. Tämä oli tulkinnallinen asia sillä esimerkiksi vuoden 1968 kuluista 28% meni veneen huoltoon, vakuutuksiin, radiolupiin, laiturimaksuihin ja kipparikursseihin.

Vuonna 1969 lippukunnan kesäleiri järjestettiin matkapurjehduksena. Purjehdus tapahtui neljässä ryhmässä ja kukin ryhmä liikkui merellä nelisen vuorokautta. Kesällä 1973 käytiin tervehtimässä Satahankaleiriä Bänössä. Pisin matkapurjehdus tehtiin kesällä 1974, kun s/y Nord-west kiersi Ahvenanmaan. Venettä säilytettiin talvisin Luonnonmaan telakalla. Kun Tomi kuoli tapaturmaisesti, jäi lippukunnalta huolehtimatta telakkapaikan vuosimaksu ja telakointipaikka oli poistua lippukunnalta.

Keväällä 1978 s/y Nord-west myytiin Turkuun. Folkkariliiton tietojen mukaan vene on ollut rekisteröitynä Paraisilla Gullkrona Kryssarklubbiin vuonna 1995